Bernin paimenkoira on yksi Saksan suosituimmista suurista perhekoirista, ja hyvästä syystä: se on rauhallinen, ystävällinen, kärsivällinen lasten kanssa ja näyttää pehmolelulta, jonka joku on vahingossa tehnyt hyvin suureksi. On vain yksi mutta, ja se on niin suuri, että se varjostaa kaiken muun. Siitä puhutaan kasvattajan luona harvoin rehellisesti: menetät tämän koiran todennäköisesti aikaisin.
Rotutiedot
- Alkuperä: Sveitsi, Bernin kantoni, alun perin maatilojen pihakoira ja vetokoira
- Koko: urokset 64-70 cm, nartut 58-66 cm, 40-50 kg
- Turkki: pitkä, hieman aaltoileva, kolmivärinen musta ruosteenruskeilla ja valkoisilla merkeillä
- Elinikä: noin 8 vuotta, selvästi vähemmän kuin muilla samankokoisilla roduilla
- Luonne: hyväntahtoinen, rauhallinen, kiintyvä, valpas ilman terävyyttä, kypsyy myöhään
Luonne: rauhallisuutta isossa koossa
Hyvin kasvanut bernin paimenkoira on poikkeuksellisen rento koira. Se haukkuu harvoin syyttä, ei hätkähdä hälinästä ja hakee ihmistensä läheisyyttä tunkeilematta. Lapsia kohtaan se on yleensä erittäin kärsivällinen, mutta sen paino yksin on jo riittävä syy valvoa kosketusta pieniin lapsiin.
Se ei ole koira, joka vaatii tehtäviä. Se on tyytyväinen yhteisiin kävelyihin, rauhallisiin iltoihin ja varmuuteen siitä, että kuuluu joukkoon. Samalla se kypsyy myöhään: noin toiseen ikävuoteen asti se pysyy sisäisesti pentuna täysikasvuisen koiran kehossa, mikä johtaa toisinaan kömpelöihin hetkiin.
Historiallisesti berni oli monitoimikoira sveitsiläisillä maatiloilla: se vartioi tilaa, ajoi karjaa ja veti kärryjä maitokannuineen. Tämä menneisyys selittää sen tyyneyden ja voiman, mutta myös sen läheisyyden ihmiseen. Sitä ei koskaan jalostettu itsenäisesti työskenteleväksi koiraksi, vaan aina sellaiseksi, joka pysyy perheen luona.
Mitä sinun pitäisi tietää etukäteen
1. Lyhyt elinikä on keskeinen aihe
Saksalaisen populaation 9 453 bernin paimenkoiran arviointi, vuosikerrat 1995-2008, päätyi keskimääräiseen elinikään 8,25 vuotta. Rotu kuuluu siten kaikkein lyhytikäisimpiin, myös verrattuna muihin isoihin koiriin. Monet omistajat menettävät koiransa juuri kun se on tullut kunnolla aikuiseksi. Se ei ole sivuhuomautus, vaan tärkein kohta, jonka sinun pitäisi todella pohtia ennen hankintaa. Jos et pysty kuvittelemaan sitä, se ei ole hyvä valinta.
2. Kasvainsairaudet ovat pääsyy siihen
Samassa arvioinnissa 61 prosenttia kaikista dokumentoiduista kuolemantapauksista johtui kasvainsairauksista, mikä on selvästi enemmän kuin munuaissairauksien 10 prosenttia. Erityisesti histiosyyttinen sarkooma esiintyy tässä rodussa selvästi useammin kuin muilla ja etenee yleensä nopeasti ja aggressiivisesti. Lisäksi esiintyy lymfoomia ja syöttösolukasvaimia. Vakavasti otettavat kasvattajayhdistykset työskentelevät asian eteen, mutta luotettavaa ennaltaehkäisyä tai geenitestiä ei toistaiseksi ole.
3. Nivelet ja kasvu vaativat huomiota
Lonkka- ja kyynärnivelen dysplasia ovat yleisiä, minkä vuoksi röntgenkuvatut vanhemmat ovat pakollisia. Kasvuvaiheessa noin 18 kuukauden ikään asti portaat, hypyt autosta ja pitkät pallopelit vahingoittavat avoimia kasvulevyjä. Syvän rintakehän vuoksi on lisäksi kohonnut riski mahalaukun kiertymään, akuuttiin hätätilanteeseen, joka täytyy leikata muutaman tunnin sisällä ja joka maksaa klinikasta riippuen 2 000-4 000 euroa.
4. Helle on sille todellinen ongelma
Tiheä, pitkä turkki on peräisin Sveitsin vuoristoilmastosta. Saksalaisena kesäpäivänä 30 asteen lämmössä bernin paimenkoira ylikuormittuu nopeasti. Kävelyt täytyy silloin siirtää varhaisiin aamu- ja myöhäisiin iltatunteihin, ja autossa tai kuumentuneissa asunnoissa tilanne muuttuu sille nopeasti vaaralliseksi. Se, joka ei voi tarjota viileää vetäytymispaikkaa, miettiköön rotua tarkkaan.
5. Jatkuvat kustannukset ovat korkeat
Pentu tarkastetusta kasvatuksesta VDH:n kautta maksaa 1 800-2 500 euroa. Sen jälkeen alkaa varsinainen menoerä: ruoka 45 kilon koiralle, turkinhoito ja ennen kaikkea eläinlääkärikulut, jotka tässä rodussa tilastollisesti ilmaantuvat aiemmin ja suurempina kuin muilla. Sairaus- tai vähintään leikkausvakuutus ei ole tässä harkinta, vaan välttämättömyys. Varaudu koiran elinaikana selvästi suurempaan summaan kuin keskikokoisen koiran kanssa.
Pito: mitä se todella tarvitsee
- Rauhallista, säännöllistä liikuntaa. Pitkiä leppoisia kävelyjä sprintin ja pallonheiton sijaan. Se ei ole urheilukoira.
- Viileä vetäytymispaikkoja. Varjoisa paikka, viileä lattia, kesällä mukautetut ulkoiluajat.
- Johdonmukaista turkinhoitoa. Harjaus kahdesta kolmeen kertaan viikossa, karvanvaihdon aikana päivittäin. Lisää siitä tekstissämme Karvanvaihto.
- Nivelten säästäminen kasvun aikana. Ei portaita, ei hyppäämistä autosta, ei pitkiä rasituksia ensimmäisenä elinvuotena.
- Läheisyys perheeseen. Se ei ole ulkotarhakoira. Ulkona yksin pidettynä se näivettyy sisäisesti.
Kenelle bernin paimenkoira sopii?
Perheille ja rauhallisille talouksille, jotka etsivät isoa, tyyntä kumppania eivätkä halua harrastaa koiraurheilua. Ihmisille, joilla on riittävästi tilaa, viileä koti ja taloudellinen puskuri korkeille eläinlääkärikuluille. Ja ennen kaikkea ihmisille, jotka päättävät tietoisesti viettää lyhyen, intensiivisen ajan erityisen koiran kanssa sen sijaan, että toivoisivat kahtatoista tai neljäätoista vuotta.
Ei urheilullisille kunnianhimoisille, jotka etsivät juoksukaveria. Ei pieniin kaupunkiasuntoihin neljännessä kerroksessa ilman hissiä, sillä sairas 45 kilon koira täytyy jossain vaiheessa kantaa. Ja ei kaikille, jotka mieluummin työntäisivät ajatuksen varhaisesta jäähyväisten ajasta syrjään, sillä se tulee hyvin todennäköisesti.
Jos tämä punninta saa sinut juuri nyt pohtimaan, se on hyvä merkki. Juuri siitä on kyse kirjassa Welcher Hund passt WIRKLICH zu dir? (Mikä koira sopii OIKEASTI sinulle?): ei kauneimmasta rodusta, vaan sellaisesta, joka sopii arkeesi, budjettiisi ja jaksamiseesi.
Usein kysyttyä
Elävätkö kaikki bernin paimenkoirat vain kahdeksanvuotiaiksi? Ei, on koiria, jotka elävät kymmenvuotiaiksi ja vanhemmiksi. Keskiarvo on kuitenkin selvästi matalampi kuin muilla roduilla, ja siitä on luotettavia lukuja: 8,25 vuotta keskimääräinen elinikä 9 453 koiran arvioinnissa saksalaisesta populaatiosta. Suunnittele realistisesti, älä poikkeustapauksen mukaan.
Voiko kasvattajayhdistyksellä vähentää riskiä? Osittain. Röntgenkuvatut, terveystutkitut vanhemmat vähentävät nivelongelmien riskiä selvästi. Histiosyyttisen sarkooman kohdalla tätä mahdollisuutta ei toistaiseksi ole. Kysy kasvattajalta avoimesti hänen aiempien pentueidensa eliniästä.
Onko se hyvä ensimmäinen koira? Kasvatuksessa kyllä, se on hyväntahtoinen ja oppivainen. Vastuun osalta pikemminkin ei, sillä koko, kustannukset ja terveysasiat ovat aloittelijalle paljon kerralla.
Entä muotokuvassa?
Kolmivärinen kuviointi silmien yläpuolella olevine ruosteenruskeine merkkeineen on ainutlaatuinen ja tulee erityisen lämpimästi esiin klassisissa öljymaalausmuotokuvissa. Kuvaa se sivulta tai hieman vinosti edestä päivänvalossa, jotta turkin rakenne pysyy näkyvissä eivätkä kasvot katoa tummaan turkkiin. Juuri tämän rodun kohdalla muotokuvaa kannattaa olla lykkäämättä.
Bernille pieni koko riittää harvoin. Koira on iso, kuvankin saa olla: julisteena, puukehyksissä tai kangastaululla. Jos olet jo joutunut hyvästelemään, tekstissämme Jäähyväiset koiralle on ehkä muutama hyödyllinen ajatus.
Lue lisää
- Mitä syöpäluvut tarkoittavat kultaisennoutajilla: toinen iso rotu, jonka terveysasia on hyvä tuntea
- Vanha koira, uudet säännöt: bernillä tämä vaihe alkaa selvästi aiemmin
- Jäähyväiset koiralle: kun yhteinen aika oli lyhyt
Lähde elinikälle ja kuolinsyille: Hartmann P., Stock K.-F., Distl O., Lebensdauer und Todesursachen bei Berner Sennenhunden, Der Praktische Tierarzt 92 (2011), s. 472-478; 9 453 koiran arviointi saksalaisesta populaatiosta, vuosikerrat 1995-2008. Haettu 19.09.2026.
Kirjojemme linkit ovat kumppanuuslinkkejä. Jos ostat niiden kautta, tuet meitä ilman lisäkustannuksia sinulle.
