Jokainen koiransa menettänyt tuntee tämän hetken: tulet kotiin, avain kääntyy lukossa ja odotat puolen sekunnin ajan kynsien rapinaa lattialla. Sitten muistat. Eteinen on hiljaisempi kuin koskaan.
Tämä teksti ei neuvo ylhäältäpäin. Se kokoaa asioita, joita surevat kertovat yhä uudelleen pitäneensä hyödyllisinä, ja asioita, joista olisi toivonut lukeneensa jo aiemmin ensimmäisten viikkojen aikana. Enempää teksti ei voi tehdä, eikä sen pidä yrittää vähempää.
Miksi suru tuntuu niin syvältä
Koira on mukana kaikessa. Se tuntee vaikeat aamusi, sairautesi, erosi ja muuttosi. Se on nähnyt sinua useampia tunteja päivässä kuin useimmat elämäsi ihmiset. Kun se lähtee, et menetä vain lemmikkiä vaan myös oman elämäsi todistajan. Ja rytmin: heräämisen, lenkit, ruokailut ja iltarutiinit. Päivään jää yhtäkkiä aukkoja, joihin putoat yhä uudelleen.
Lisäksi suruun liittyy usein jotakin, mitä ihmisen menettämiseen ei liity: päätös. Monet meistä ovat joutuneet itse valitsemaan hetken. On raskasta kantaa tunnetta siitä, että päätti sinuun luottaneen olennon elämän. Vaikka päätös oli oikea. Juuri siksi, että se oli oikea.
Suru, jota kukaan ei ota vakavasti
”Sehän oli vain koira.” Tämän lauseen kuullut tietää, miltä se tuntuu. Tähän suruun ei ole erillistä surulomaa, kaupan hyllyssä ei ole osanottokortteja eikä juuri rituaalejakaan. Sinun odotetaan olevan maanantaina taas toimintakykyinen. Se tekee monesta asiasta raskaampaa, koska alat hävetä tunteitasi.
Sanotaan siksi heti: sinulla on oikeus suruusi. Se ei ole liioittelua, lapsellisuutta eikä merkki siitä, ettet hallitse elämääsi. Se on hinta suhteesta, joka teki sinut onnelliseksi joka päivä.
Mikä auttaa ensimmäisinä viikkoina
- Älä siivoa kaikkea heti pois. Ruokakuppi, peti, talutin oven vieressä. Jotkut tarvitsevat niitä vielä viikkoja, toiset korjaavat ne pois ensimmäisenä päivänä. Molemmat tavat ovat oikeita. Tee se, kun olet valmis, älä silloin kun muut odottavat.
- Käy silti tutulla lenkillä. Monet kertovat, että kävely ilman koiraa on sietämätöntä ja auttaa silti samaan aikaan. Keho tuntee reitin. Joskus on helpompaa itkeä liikkeellä kuin kotona.
- Kerro koirastasi. Etsi ihmisiä, jotka ymmärtävät. Muita koiranomistajia, keskustelupalsta tai ystävä, joka on itse surrut. Kerro tarinoita, myös hassuja. Päivästä, jolloin koira varasti paistin. Siitä jutusta siilin kanssa.
- Pue syyllisyydentunteet sanoiksi. Niitä on lähes jokaisella. Liian myöhään eläinlääkäriin, liian aikaisin tehty päätös, et ollut mukana. Sano ne ääneen. Usein ne hellittävät, kun kuulet ne lausuttuina ja huomaat toimineesi rakkaudesta.
- Ota lapset mukaan. Lapset surevat eri tavalla, usein aaltoina ja välillä leikkien. Kerro heille totuus yksinkertaisin sanoin. Älä sano koiran ”nukahtaneen”, sillä se voi herättää pelkoa nukkumista kohtaan. Anna heidän piirtää kuva, sytyttää kynttilä tai kirjoittaa kirje.
Sateenkaarisilta
Ajatus sateenkaarisillasta, jonka luona eläimemme odottavat, on joidenkin mielestä imelää ja monille lohtu. Se on peräisin runosta, jonka alkuperää ei täysin tunneta, ja siitä on vuosien myötä tullut eräänlainen surevien yhteinen kieli. Jos ajatus auttaa sinua, pidä siitä kiinni. Jos ei, et tarvitse toista mielikuvaa tilalle. Riittää, että koira oli olemassa.
Muisto, joka jää
Jossakin vaiheessa, yleensä viikkojen ja joskus kuukausien kuluttua, tulee päivä, jolloin katsot valokuvaa ja ensimmäistä kertaa hymyilet itkemisen sijaan. Silloin muisto alkaa lohduttaa. Monet haluavat silloin jotakin pysyvää: albumin, kuvan seinälle tai eläinlääkärin ottaman tassunjäljen.
Vanhasta valokuvasta tehty muotokuva on yksi mahdollisuus. Puhelimella otettu kuva riittää, kunhan kasvot ovat tarkat. Jos kuva on vanha tai pieni, kokeile silti: lähetä se meille. Kerromme rehellisesti, mitä siitä voi tehdä, ja näet lopputuloksen ennen painatusta. Muokkaamme kuvaa, kunnes olet tyytyväinen. Ilman painostusta ja vasta silloin, kun itse haluat.
Kun aika on oikea: puukehyksinen kuva on seinällä ilmeeltään rauhallisempi kuin kiiltävä painotuote, ja muistokuvassa juuri se on usein olennaista. Koiramuotokuvia on tarjolla myös julisteina, kankaalle ja akryylilasille painettuina.
Uusi koira?
Kysymys tulee aikaisemmin kuin luulisi, usein muilta ihmisiltä. Oikeaa odotusaikaa ei ole. Jotkut tarvitsevat vuosia, toiset ottavat uuden koiran viikkojen jälkeen. Ei korvaajaksi, vaan siksi, ettei talo ilman koiraa tunnu kodilta. Uusi koira on erilainen. Se ei korvaa vanhaa, eikä sen pidäkään. Se saa oman lukunsa.
Jos olet juuri nyt surun keskellä: olo helpottuu. Ei siksi, että unohtaisit koirasi, vaan siksi, että jossakin vaiheessa se ei enää ole vain poissa vaan myös läsnä. Siinä, miten puhut koirista. Katseessa, jonka suot jokaiselle kadulla näkemällesi labradorinnoutajalle. Se on jättänyt sinuun jälkensä. Se jää.
Muistoksi: muistokuva puulle.
Jos luonasi elää vielä vanhempi koira, löydät kirjasivultamme teoksen „Alter Hund, gute Jahre“ (saksankielinen kirja), joka käsittelee yhteisiä myöhempiä vuosia.
Lue lisää
- Lemmikkimuotokuva lahjaksi: tapa säilyttää muisto
- Vanha koira, uudet säännöt: näin teet yhteisestä ajasta hyvää ennen jäähyväisiä
- Koiran valokuvaaminen itse: kun kuville on vielä aikaa
