Kun se nostetaan syliin, se muuttuu kirjaimellisesti veltoksi kuin räsynukke, siitä nimi. Ragdoll on yksi suurimmista ja samalla tyynimmistä kotikissarotuja, sinisilmäinen, puolipitkäkarvainen ja kiintymyksessään joskus pikemmin koiraa muistuttava kuin kissaa. Juuri tämä luonne tekee siitä suositun, ja juuri tämä luonne tuo mukanaan muutaman väärinkäsityksen, jotka kannattaa tietää ennen hankintaa.
Ragdoll lyhyesti
- Alkuperä: Kalifornia, USA, jalostettu 1960-luvulta lähtien
- Koko: Urokset jopa 9 kg, naaraat 4 - 6 kg, yksi painavimmista kotikissaroduista
- Turkki: Puolipitkä, silkkinen, vähän aluskarvaa, takkuuntuu vähemmän kuin muut pitkäkarvaiset rodut
- Elinajanodote: 12 - 17 vuotta
- Luonne: Rauhallinen, kiintyvä, lempeä, ihmisiin suuntautunut, vähän saalisvaistoa
Luonne: kissa, joka kulkee mukana
Ragdollit hakevat aktiivisesti ihmistensä läheisyyttä. Ne seuraavat huoneesta toiseen, istuutuvat viereen, kun työskentelet kannettavalla, ja tervehtivät ovella. Ne ovat harvoin äänekkäitä, naukuvat vähän ja vaikuttavat usein huomattavan rennoilta, lähes uneliailta. Lasten ja muiden lemmikkien kanssa ne tulevat yleensä hyvin toimeen, koska konfliktit ovat niille periaatteessa vieraita. Niiden saalisvaisto on monia muita rotuja vähäisempi, mikä tekee niistä poikkeuksellisen vaivattomia sisäkissoja, kun ne saavat riittävästi tekemistä.
Tätä tyyneyttä romantisoidaan joskus. Ragdoll ei ole kissa, joka sallii kaiken, se osoittaa rajansa vain hiljaisemmin kuin muut rodut. Se, joka ohittaa nämä hiljaiset viestit, kuormittaa sitä silti liikaa.
Rotu syntyi 1960-luvulla Kaliforniassa puolipitkäkarvaisista kotikissoista, jalostettuna tietoisesti rauhallisuuden ja kiintyvyyden suuntaan. Tämä verrattain nuori jalostushistoria selittää myös, miksi rodun sisäinen geneettinen monimuotoisuus on pienempi kuin vanhoilla luonnonroduilla, mikä puolestaan on yksi syy siihen, miksi periytyvät sairaudet, kuten HCM, pysyvät populaatiossa merkittävinä.
Viisi asiaa ennen hankintaa
1. HCM on suurin terveysaihe
Hypertrofinen kardiomyopatia on periytyvä sydänsairaus, jossa sydänlihas paksuuntuu, usein vuosia ilman näkyviä oireita. Ragdollilla tunnetaan geenimutaatio, jota voidaan testata, mutta geenitesti ei kata kaikkia tapauksia. Vakavasti otettavat kasvattajat tutkituttavat lisäksi jalostuskissansa säännöllisesti sydämen ultraäänellä. Vuosittainen tarkastus eläinlääkärillä on tällä rodulla järkevä, vaikka kissa vaikuttaisi täysin terveeltä.
2. PKD kannattaa pitää mielessä
Monirakkulainen munuaissairaus, jossa munuaisiin muodostuu kystia, on ragdollilla harvinaisempi kuin esimerkiksi persialaiskissalla, mutta sitä esiintyy silti. Ultraäänellä se voidaan havaita jo pentuiässä. Ostaessa kannattaa kysyä vanhempien tutkimustuloksia, vakavasti otettava kasvattaja esittää ne avoimesti.
3. Ylipaino tulee nopeammin kuin luulisi
Rauhallisella luonteella on kääntöpuolensa: aikuisina ragdollit liikkuvat usein selvästi vähemmän kuin muut kissat ja lihovat siksi helpommin. Se rasittaa lisäksi niveliä ja sydäntä. Päivittäinen, aktiivinen leikki ja tarpeen mukaan annosteltu ruokakuppi, ei mielen mukaan täytetty, kuuluvat tällä rodulla perusvarustukseen, eivät lisäosiin.
4. Helppohoitoinen ei tarkoita hoidotonta
Ragdollin turkki takkuuntuu harvemmin kuin muiden pitkäkarvaisten kissojen, se pitää paikkansa. Ilman harjausta ei silti pärjää, erityisesti vatsalle ja takajaloihin muodostuu muuten takkuja. Harjaus kahdesta kolmeen kertaan viikossa riittää yleensä, kevään ja syksyn karvanlähdön aikana saa harjata useammin.
5. Terveyden hinnalla on syynsä
Ragdollin pentu kasvattajalta, joka kuuluu tunnustettuun järjestöön kuten TICA:han tai saksalaiseen rotuyhdistykseen ja voi esittää vanhempien HCM- ja PKD-testit, maksaa yleensä 800 - 1500 euroa. Selvästi halvemmat eläimet ilman papereita ja terveystestejä sisältävät todellisen riskin siitä, että juuri nämä kaksi sairautta on periytetty huomaamatta eteenpäin.
Rodulle tyypillinen on lisäksi turkin kuviointi: värilliset merkit kasvoissa, korvissa, tassuissa ja hännässä vaalean vartalon rinnalla, niin sanottu colourpoint-kuvio, joka tunnetaan myös siamilaiskissoista. Pennut syntyvät lähes valkoisina, lopullinen väri kehittyy vasta viikkojen ja kuukausien kuluessa, täysikasvuinen ragdoll on usein vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.
Pito: mitä se todella tarvitsee
- Pelkkä sisäkissana pito on mahdollista. Vähäinen saalisvaisto tekee ulkoilusta vaihtoehdon, ei välttämättömyyden.
- Aktiivista, päivittäistä leikkiä. Ylipainon taipumusta vastaan ja henkiseen virikkeeseen.
- Säännöllistä harjausta. Kahdesta kolmeen kertaan viikossa, karvanlähdön aikana useammin.
- Sosiaalista kontaktia. Ragdollit kiintyvät vahvasti omiin ihmisiinsä eivätkä ole kissoja pitkille, yksinäisille päiville.
- Tarjoa silti korotettuja vetäytymispaikkoja. Rauhallinenkin kissa tarvitsee paikan, jossa sitä ei häiritä.
Kenelle ragdoll sopii?
Ihmisille, jotka ovat paljon kotona, tekevät etätyötä tai etsivät rauhallista, kiintyvää kissaa perheelle. Kissa-aloittelijoille, koska luonne tarjoaa vähän yllätyksiä. Ei ihmisille, jotka ovat pitkiä aikoja säännöllisesti poissa kotoa, eikä kaikille, jotka suosivat itsenäistä, etäistä kissaa.
Myös koiratalouksiin ragdoll voi sopia hyvin, kunhan totuttelu tapahtuu varovasti, sillä sen vähän kehittynyt pakoreaktio ja perustyyneys antavat konflikteille harvemmin aihetta kärjistyä kuin hermostuneemmilla roduilla. Tärkeää on silti tehdä jokainen yhteen totuttaminen hitaasti ja valvonnan alaisena.
Usein kysyttyä
Tunteeko ragdoll todella vähemmän kipua? Ei, se on itsepintainen myytti. Rotu osoittaa kipua ja stressiä vain pidättyvämmin kuin muut kissat, mikä tekee eläinlääkärikäynneistä sairauden epäilyn yhteydessä entistä tärkeämpiä.
Saako ragdoll mennä ulos? Mahdollista, mutta vähäisen pakovaiston ja vierasten kohtaan osoittaman hyväntahtoisuuden vuoksi vain varoen ja mieluiten turvatussa pihassa.
Mistä tunnistan vakavasti otettavan kasvattajan? Vanhempien HCM- ja PKD-testitulosten avoimesta nähtävyydestä, taustalla olevasta rotujärjestöstä ja halukkuudesta näyttää kasvatuspaikka.
Siniset silmät kankaalla
Hehkuvan siniset silmät ja pehmeä turkin kuviointi pääsevät oikeuksiinsa erityisen hyvin vesivärillä. Ota kuva päivänvalossa ikkunan luona, ei keinovalossa, jotta silmien väri näyttää kuvassa yhtä säteilevältä kuin oikeasti. Colourpoint-kuvio kantaa lisäksi Minimal-tyylin, koska tummat merkit erottuvat siinä rauhallista pintaa vasten.
Ennen painatusta näet esikatselun, ja muutokset siihen eivät maksa mitään. Vasta sen jälkeen päätät, tuleeko ragdoll seinälle kankaana, puukehyksissä vai akryylilasille. Valikoima löytyy kissanmuotokuvista.
Lue lisää
- Maine Coon: kymmenen kiloa kissaa arjessa: toinen suuri lempeä
- Brittiläinen lyhytkarva: kissa vieressäsi: vähemmän turkkia, vähemmän vaivaa
- Kissan valokuvaaminen ilman stressiä: kaikille, jotka haluavat vangita tuon sinisen
