On hetki, jonka jokainen koiran menettänyt tuntee: tulet kotiin, avain kääntyy lukossa, ja puoli sekuntia odotat kynsien kopinaa lattialla. Sitten muistat. Ja eteinen on niin hiljainen kuin se ei ole koskaan ollut.
Tämä teksti ei ole ylhäältä päin annettu opas. Se kokoaa yhteen sen, minkä surevat kerta toisensa jälkeen kertovat auttaneen, ja sen, minkä olisi mielellään lukenut jo ensimmäisinä viikkoina. Enempää teksti ei voi, eikä sen pidäkään yrittää vähempää.
Miksi tämä suru on niin syvä
Koira on mukana kaikessa. Se tuntee huonot aamusi, sairautesi, erosi ja muuttosi. Se on nähnyt sinut päivässä useampia tunteja kuin useimmat ihmiset elämässäsi. Kun se lähtee, et menetä lemmikkiä vaan elämäsi todistajan. Ja rytmin: ylös nousemisen, lenkit, ruokailun, iltarituaalin. Yhtäkkiä päivässä on aukkoja, joihin putoaa yhä uudelleen.
Usein mukana on jotain, mitä ihmisen menettämisen suruun ei kuulu: päätös. Monien meistä on täytynyt itse määrätä hetki. Tunne siitä, että on päättänyt olennon elämän, joka luotti sinuun, on raskas kantaa. Vaikka se oli oikea ratkaisu. Juuri siksi, että se oli oikea ratkaisu.
Suru, jota kukaan ei ota vakavasti
”Olihan se vain koira.” Se, joka on kuullut tämän lauseen, tietää, miltä se tuntuu. Tälle surulle ei ole erityistä vapaata, ei osanottokortteja hyllyssä, tuskin lainkaan rituaaleja. Maanantaina odotetaan taas toimintakykyä. Se pahentaa monia asioita, koska omia tunteitaan alkaa hävetä.
Siksi ensin: suruusi on oikeus. Se ei ole liioiteltua, lapsellista eikä merkki siitä, ettet hallitse elämääsi. Se on hinta suhteesta, joka teki sinut onnelliseksi joka päivä.
Mikä auttaa ensimmäisinä viikkoina
- Älä siivoa heti. Ruokakuppi, pehmeä peti, hihna oven vieressä. Jotkut tarvitsevat niitä vielä viikkoja, toiset raivaavat ne pois ensimmäisenä päivänä. Molemmat ovat oikein. Tee se, kun olet valmis, älä silloin, kun muut sitä odottavat.
- Käy lenkki silti. Monet kertovat, että kävely ilman koiraa on sietämätöntä ja auttaa samalla. Keho tuntee reitin. Joskus on helpompi itkeä matkalla kuin kotona.
- Kerro. Etsi ihmisiä, jotka ymmärtävät. Toisia koiranomistajia, keskustelufoorumi, ystävä, joka on itse surrut. Kerro tarinat, myös naurettavat. Päivä, jona se varasti paistin. Se juttu siilin kanssa.
- Nimeä syyllisyys. Melkein jokaisella on sitä. Liian myöhään eläinlääkärille, liian aikaisin tehty päätös, poissa ollut hetkellä. Sano se ääneen. Yleensä se hälvenee, kun sen kuulee ääneen ja huomaa toimineensa rakkaudesta.
- Ota lapset mukaan. Lapset surevat eri tavalla, usein aaltoina ja leikkien välissä. Kerro heille totuus yksinkertaisin sanoin. Ei ”nukkui pois”, se herättää pelkoa nukkumista kohtaan. Anna heidän piirtää kuva, sytyttää kynttilä, kirjoittaa kirje.
Sateenkaarisilta
Kuva sateenkaarisillasta, jonka luona lemmikkimme odottavat, on joillekin imelä ja monille lohtu. Se on peräisin runosta, jonka alkuperä ei ole täysin selvillä, ja siitä on vuosien mittaan tullut surevien yhteinen kieli. Jos se auttaa sinua, käytä sitä. Jos ei, et tarvitse toista kuvaa. Riittää, että se oli olemassa.
Muisto, joka jää
Jossain vaiheessa, yleensä viikkojen, joskus kuukausien kuluttua, tulee päivä, jolloin katsot kuvaa ja hymyilet ensimmäistä kertaa itkemisen sijaan. Silloin muisto alkaa lohduttaa. Monet haluavat silloin jotain pysyvää: albumin, kuvan seinälle, tassunjäljen, jonka eläinlääkäri otti.
Muotokuva vanhasta valokuvasta on siihen yksi mahdollisuus, eikä sen tarvitse olla hyvä kuva. Tärähtänyt, rakeinen, kymmenen vuotta vanha: lähetä se meille, kerromme rehellisesti, mitä siitä voi tulla, ja näet tuloksen ennen painatusta. Muuttaminen ei maksa mitään. Ilman painetta, eikä aiemmin kuin itse haluat.
Kun aika on tullut: kuva puukehyksessä seisoo seinällä rauhallisemmin kuin kiiltävä painatus, ja muistokuvassa juuri se on usein pointti. Koiranmuotokuvia on lisäksi julisteena, kankaalle ja akryylilasille.
Uusi koira?
Kysymys tulee aiemmin kuin luulisi, usein muilta. Oikeaa etäisyyttä ei ole. Jotkut tarvitsevat vuosia, jotkut hankkivat uuden koiran viikkojen kuluttua, ei korvikkeeksi vaan siksi, että talo ilman koiraa ei ole koti. Uusi koira on erilainen. Se ei korvaa vanhaa, eikä sen pidäkään. Se saa oman lukunsa.
Jos olet juuri keskellä sitä: helpottuu. Ei siksi, että unohtaisit sen, vaan siksi, että jossain vaiheessa se ei enää puutu vaan on läsnä. Tavassa, jolla puhut koirista. Katseessa, jonka heität jokaiselle kadulla vastaan tulevalle labradorille. Se on muokannut sinua. Se jää.
Muistoksi: muistokuva puulle.
Lue myös
- Lemmikin muotokuva lahjaksi: yksi tapa tallentaa muisto
- Vanha koira, uudet säännöt: aikaa ennen sitä kannattaa elää hyvin
- Koiran valokuvaaminen itse: niin kauan kuin kuville on vielä aikaa
