Nimi kuulostaa vaaralliselta, vaikka se tarkoittaa aivan muuta. FCI:n rotumääritelmän mukaan ”Bloodhound” tulee sanoista ”blooded hound” eli puhdasverinen ajokoira. Kyseessä on lempeä jättiläinen, joka tekee nykyään ennen kaikkea yhtä asiaa: seuraa jälkiä pitkiä matkoja, myös kadonneita ihmisiä etsien.
| FCI | Ryhmä 6 (ajavat ja jäljestävät koirat), alaryhmä 1.1 suuret ajokoirat, rotumääritelmä nro 84 Chien de Saint-Hubert (Bluthund), käyttökoe |
|---|---|
| Alkuperämaa | Belgia |
| Koko (säkäkorkeus) | ihanne uroksilla 68 cm, nartuilla 62 cm, sallittu poikkeama 4 cm kumpaankin suuntaan |
| Paino | Urokset noin 46-54 kg, nartut noin 40-48 kg |
| Elinajanodote | mediaani 9,3 vuotta brittiläisessä 584.734 koiran analyysissa, vihikoiralla perustuu 71 kuolemantapaukseen (McMillan et al. 2024) |
| Turkki | lyhyt, tiheä, melko karkea ja säänkestävä, päässä ja korvissa hyvin lyhyt ja pehmeä |
| Rotumääritelmän värit | Musta tan-merkein, maksanvärinen tan-merkein, yksivärinen punainen (vaaleasta tummaan); hieman valkoista rinnassa, varpaissa ja hännänpäässä sallitaan, mutta se ei ole toivottavaa |
Alkuperä
Rotumääritelmän mukaan sitä kasvattivat Ardenneilla sijaitsevan Saint-Hubertin luostarin munkit. Se polveutuu metsästäjien suojeluspyhimyksen, pyhän Hubertuksen, 7. vuosisadan mustista tai mustista tan-merkkisistä metsästyskoirista. Vilhelm Valloittaja vei näitä koiria 11. vuosisadalla Englantiin, jossa niistä tuli bloodhoundin kantaisiä.
Luonne
Rotumääritelmä kuvaa sitä lempeäksi, rauhalliseksi, ystävälliseksi ja seuralliseksi, vahvasti omaan ihmiseensä kiintyneeksi, muiden eläinten kanssa sopuisaksi eikä koskaan aggressiiviseksi. Yhtä selvästi siinä sanotaan: melko pidättyväinen ja omapäinen sekä herkkä kehuille ja moitteille. Painostus auttaa vähän, kärsivällisyys paljon.
Liikunta ja tekeminen
Nenä johtaa, koira seuraa. Tuntikausia jäljellä kulkevalle koiralle vapaana pitäminen on harvoin hyvä ajatus. Ihanteellista on mantrailing tai jälkityö pitkässä liinassa sekä rauhalliset, pitkät lenkit. Pentuna ja nuorena se kasvaa nopeasti, joten hyppimisen ja rajun riehumisen tulee pysyä silloin kohtuullisena.
Hoito
Lyhyt turkki tarvitsee vähän hoitoa. Enemmän huomiota vaativat pitkät korvat, pään ihopoimut ja silmäluomet: puhdista ja tarkista ne säännöllisesti. Rotumääritelmäkin varoittaa liiallisista poimuista ja löysistä luomista. Varaudu myös kuolaamiseen.
Terveys
Mahalaukun kiertymä on vihikoiralla vakava aihe. Brittiläisessä 15.881 kuolleen rotukoiran terveyskyselyssä se kuului rotuihin, joilla riski kuolla siihen oli suurin (Evans ja Adams 2010). Yhdysvaltalaisessa suurten rotujen kohorttitutkimuksessa, jossa oli mukana vihikoira, nopea syöminen ja korotettu ruokakuppi lisäsivät riskiä (Glickman et al. 2000). Tarjoa siksi useita pieniä aterioita lattialla olevasta kupista, anna koiran levätä niiden jälkeen ja keskustele eläinlääkärin kanssa ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnityksestä.
Kenelle vihikoira sopii?
Rauhallisille, kokeneille ihmisille, joilla on tilaa, aikaa ja intoa nenätyöhön ja jotka arvostavat lempeää mutta omapäistä koiraa.
Kenelle se sopii huonommin?
Ensikoiran hankkijoille, pieniin asuntoihin, hyvin järjestystä arvostaviin koteihin ja kaikille, jotka etsivät tottelevaista, vapaana ulkoilevaa koiraa.
Sopiiko tämänkokoinen vainukoira elämääsi? Tätä auttaa arvioimaan rotutesti, ja kirjamme „Welcher Hund passt WIRKLICH zu dir?“(saksankielinen kirja) auttaa vielä perusteellisemmin. Ensimmäisiin pentuviikkoihin on maksuton Pennun aloituspaketti. Oman bloodhoundisi seinäkuvan löydät koiramuotokuvista omasta valokuvasta tai lehdenkansityylisenä kangastauluna.
Lue lisää
- Beagle: nenä, jossa on koira kiinni, ja mitä se merkitsee arjessa
- Koira vetää hihnassa: 5 virhettä, jotka lähes kaikki tekevät
- Koiran ruokamäärän laskeminen: näin paljon koirasi todella tarvitsee
Lähteet, luettu 20.10.2026: FCI-Standard Nr. 84 Chien de Saint-Hubert (Bluthund) (fci.be, versio 05.06.2002); McMillan KM et al., Longevity of companion dog breeds: those at risk from early death, Scientific Reports 2024; Evans KM, Adams VJ, Mortality and morbidity due to gastric dilatation-volvulus syndrome in pedigree dogs in the UK, Journal of Small Animal Practice 2010; Glickman LT et al., Non-dietary risk factors for gastric dilatation-volvulus in large and giant breed dogs, Journal of the American Veterinary Medical Association 2000.
Linkit kirjoihimme ovat kumppanuuslinkkejä. Kun ostat niiden kautta, tuet meitä ilman lisäkuluja.
